Lukupäiväkirja 3

Tämä on viimeinen lukupäiväkirja osuuteni. Sain luettua Hobitin loppuun asti. Ensimmäinen luku josta aloitin kertoo siitä mitä kääpiöt ja Bilbo tekivät käytävässä sen jälkeen kun Smaug lähti kohti Järvikaupunkia. Ennen poistumistaan käytävästä kääpiöt olivat ottaneet aarteita mukaansa ja Bilbo oli napannut Arkkikiven niin etteivät kääpiöt olleet huomannut tätä. Seuraava kappale palaa hetkeen jolloin Smaug lähti kohti Järvikaupunkia ja kertoo hänen hyökkäyksestään sinne. Kuitekin kaupungin vartijoiden kapteeni Bard Jousimies saa kuulla Smaugin heikosta kohdasta, johon hän ampuu mustalla nuolella. Smaug kuolee iskuun. Seuraavassa kappaleessa kääpiöt saavat kuulla että Smaug on surmattu, ja ottavat aarteensa haltuun. Kuitenkin Bard ja Järvikaupungin kansa (myös Synkmetsän haltijat) tulevat pyytämään omaa osuuttaan aarteestaan, ja korvauksia Smaugin aiheuttamista tuhoista. Tähän Thor ei kuitenkaan suostu ja joutuu heidän piirityksensä kohteeksi . Bilbo kuitenkin käy viemässä Bardille Arkkikiven. Bard yrittää vaihtaa Arkkikiven korvausta vastaan (eli Järvikansan osuutta aarteesta). Thor raivostuu tästä ja karkoittaa Bilbon pois joukkiostaa. Thor kutsuu sukulaisiaan Rautavuoriltaan valtakuntaansa¨valmistautuakseen sotaan haltijoita ja Järvikansaa vastaan. Seuraavassa kappaleessa Gandalf palaa varoittaakseen kääpiöitä siitä että hiidet ja hukkapedot aikovat hyökätä heidän valtakuntaansa. Näin syttyi Viiden armeijan sota. Sodan aikana Bilbo kuitenkin pyörtyy ja herää sodan päätyttyä. Hän saa kuulla että Thor kaatui sodassa ja että hyvät voittivat hiidet. Tällöin Bilbo päättää lähteä kohti kotiaan. Hän saa oman osuutensa aarteesta. Bilbo matkustaa kotiinsa Gandalf mukanaan. Matka Yksinäiselle vuorelle oli kestänyt vuoden ajan. Bilbon päästyä kotiin hän huomaa että kyläläiset pitävät huutokauppaa Bilbon tavaroista (heidän luultua Bilbon kuoltua olleesaan pitkään kadonneena). Kuitenkaan Bilbo ei tästä välitä vaan jatkaa omaa elämäänsä kuten aikaisemminkin. Monia vuosia myöhemmin hän aloittaa kirjoittamaan muistelmaa "Sinne ja takaisin - hobitin huviretki" jossa hän kertoo suuresta seikkailustaan. Samaan aikaan Gandalf ja yksi 13-kääpiöstä Balin tulevat kertomaan kuulumisiaan Bilbolle. Tähän päättyy Hobitti.
Kirja oli minusta hyvin perinteikkäinen sankaritarina missä hyvä ja paha kohtaavat. Viittaen kirjan loppupuolen tapahtumia. Käännöskohtana teokselle pidin sitä kun Bilbo päätti antaa Arkkikiven Bardille eikä suoraan Thorille. Tämä muutti kääpiöiden suhdetta Bilboon ja Bilbon suhdetta kääpiöihin. Koska he olivat aikaisemmin sanoneet että Bilbo oli kelpo kumppani, hobitti jonka rohkeus ja kekseliäisyys on hänen kokoonsa nähden suuri. Nyt hän oli petturi ja todellinen voro heille. Kirjassa oli hyvää sen rikas ja runsas tarina, kirjan juonta on vaikea tiivistää koska se on niin runsas. Hahmot olivat hauskoja ja todella luovasti tehtyjä. Minusta tarina kulki kokoajan eteenpäin eikä se jäänyt tökkimään missään vaiheessa. Kirjan keveys ja helppo lukuisuus yllätti positiivisesti, luulin kirjan olevan paljon raskaampaa lukemista kirjan kokoon nähden. Kirja sisälsi myös piirroksia jotka hahmottivat Tolkienin fantasiamaailmaa lukijalle. Kuitenkin tämä versio minkä itse luin sisälsi Tove Janssonin tekemiä piirroksia, mitkä muistuttivat enemmän muumi maailmaa kun Tolkienin. Tämä ei kuitenkan häirinnyt minun lukukokemustani. Olen kuullut että Hobitti leimataan yleensä lastenkirjaksi, mutta minusta tämä käy vähän sen rajoilla. Koska kuitenkin kirja sisälsi paljon synkkiäkin asioita kuten esimerkiksi teoksen loppupuolella käyty viiden armeijan sota. Teos sisälsi kuitenkin jännitystä ja sopivasti juonen käänteitä jotka ajavat siihen että tämä satukirjallisuuden klassikko sopii kaikenikäisille. Päähenkilö Bilbo Reppuli muuttuu lukijan silmissä ja hahmon itsensä.
Hobitista kasvaa kokoonsa nähden suuri sankari. Bilboon voi jokainen lukija samaistua: uusi tilanne, ujous, pelko, koti-ikävä. Tämän kaiken voittaminen ja arvostuksen saaminen. Niin sanotusti jokaisessa on rohkeutta olla sankari. Kuten Gandalf mainitsee kirjan lopussa Bilbolle "Et ole se sama Hobitti kuin ennen". Kirja on eräänlainen kasvutarina jossa päähenkilöstä kasvaa todellinen sankari.
Kirjassa on myös satukirjallisuudelle tyyppillinen loppu, onnellinen loppu ja paluu kotiin.
Minusta Hobitti eli sinne ja takaisin oli uskomattoman mielikuvituksellinen ja niin sanottu mestariteos. Kirja jätti minuun lähtemättömän vaikutuksen ja muutti minun käsitystäni fantasiakirjallisuudesta.

Lukupäiväkirja 2

Luin jälleen kuusi lukua Hobittia, kirja on jo edennyt puoleen väliin.
Luvusta josta aloitin, seurue eksyy Beorn nimisen henkilön luo (hän pystyy muuttamaan itsensä karhumaiseksi pedoksi). Hengähdystauon jälkeen seurue jatkaa kohti Synkmetsää. Synkmetsän laidalla Gandalf eroaa joukkiosta. Hän varoittaa ettei Synkmetsän polulta saa poiketa missään tapauksessa. Seuraavassa kappaleessa matka jatkuu pimeän ja vaarallisen Synkmetsän läpi. Matkan aikana Bilbo eksyy kuitenkin kääpiöistä. Kierellessään metsää hän huomaa isoja hämähäkin seittejä johon kääpiöt ovat vangittuna. Bilbo pelastaa ystävänsä (näkymättömän sormuksen ja miekan avulla) surmatessaan kaikki pesässä olleet hämähäkit. Kuitenkin lähellä olleet metsänhaltijat olivat vieneet Thorin metsänhaltijoiden kuninkaan tyrmään. Lopulta haltijat vangitsevat kaikki muut joukkiosta (paitsi Bilbon kuka laittoi sormuksen muuttuakseen näkymättömäksi) . Seuraavassa luvussa Bilbo pelastaa kääpiöt tyrmistään ja piiloutuvat haltijoiden tyhjentämiin tynnyreihin jotka viedään järvikaupunki Esgarothiin joen avulla. Tämän luvun jälkeen järvikaupungissa kylän ihmiset antavat lämpimän vastaanoton Thorille tämän kertoessaan olevansa Vuorenkuningas ja että hän on tullut vallatakseen aarteensa ja valtaistuimensa takaisin itselleen. Hän kertoo että rikkaukset tulisivat takaisin köyhään järvikaupunkiin. Seuraavassa kappaleessa joukkio on päässyt vihdoin Yksinäiselle vuorelle. Nyt heidän täytyy vain etsiä salainen sisäänkäynti. Bilbon muistaessa riimin jonka hän oli kyläläisiltä kuullut, kuun valo heijastuu avainreikään.Tällöin Thor kaivaa avaimen ja avaa lukon. Ovi työntyi auki ja edessä näkyi vuoren sisään menevä pimeä käytävä. Seuraavassa luvussa Bilbo matkasi vuoren uumeniin ja päätyi suureen saliin missä lohikäärme Smaug nukkui valtavan aarrekasan päällä. Bilbo varasti kultamaljan Thorille. Smaugin huomattessa että malja oli kadonnut, hän lähti etsimään syyllisiä tähän ympäri vuorta. Bilbo ja kääpiöt piiloutuivat vuoren sisäiseen käytävään. Bilbon matkatessa uudestaan suureen saliin, Smaug esitti nukkuvaa. Kuitenkin Smaug ja Bilbo kävivät pitkän keskustelun. Smaug ei uskonut Bilbon sanomisia vaan raivostui haistaessaan kääpiöitä ja että hän luuli että joukko oli saapunut Järkikaupungista. Smaug lähti raivoissaan luolasta ulos kohti Järvikaupunkia ja samalla sortui käytävä ulos. Bilbo pakeni käytävän sortuessa takaisin kääpiöiden luo.
Kirja on nyt ainakin päässyt hyvälle mallille. Siitä pystyy aistimaan että edetään kokoajan kohti lopullista ratkaisua. Kirjan alussa edettiin hyvin hitaasti, mutta kun seikkailu alkoi juoni lähti vyörimään vuoristorataa. Kirjan kaikkitietävän kertojan osuuskin on kasvanut. Hän selittää aina tapahtumissa ja vuoropuheluissa, aiemmin tapahtunutta ja tulevaa. Tämä tuo oivan lisän ja pientä huumoria kirjaan. Kuitenkin nyt tässä vaiheessa jotkin hahmot kasvavat ja heidän suhteensa muuttuvat entisesstään, mikä on hyvin näkyvissä tälläisessä matkaseikkaulussa. Minusta esimerkiksi kääpiöt jäävät hahmoina hyvin pinnalliseksi, näitä ei ole avattu lukijalle tarpeeksi esim. luonteenpiirteitä. Kuitenkin Thorin kohdalla asia on eri, koska hän on yksi kirjan tärkeimmistä henkilöistä. Kuitenkin ymmärrän tämän että lukijan kannalta se on parempi ettei tätä turhaa kerrota koska se ei ole kuitenkaan ollennainen asia lukiessa teosta. Vanhahtava kieli on jossain määrin häiritsevää mutta se ei muuta sitä tosi asiaa että kirja on kestänyt aivan uskomattoman hyvin ikänsä. Pidän kirjasta jo tässä vaiheessa erittäin paljon ja en malta odottaa lopullista ratkaisua tälle satukirjallisuuden klassikolle.

Lukupäiväkirja : Hobitti eli sinne ja takaisin

Luen kirjaa Hobitti eli sinne ja takaisin joka on J.R.R Tolkien kirjoittama fantasia-seikkailuklassikko. Fantasiaromaanina tunnettu Hobitti julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1935.
Luin ennen tätä ensimmäistä lukupäiväkirjaa kuusi lukua kirjasta. Kirjan ensimmäisessä luvussa Hobitti nimeltä Bilbo Reppuli saa vieraakseen kotiinsa Gandalf nimisen velhon ja ja kolmetoista kääpiötä: Dwalin, Balin, Fíli, Kíli, Dori, Nori, Ori, Óin, Glóin, Bifur, Bofur, Bombur, sekä heidän johtajansa Thorin Tammikilven. Joukkiolla on Bilbo Reppulille tehtävä. Joukkio Thorin johdolla on matkalla Yksinäiselle vuorelle jossa Thorin isoisä ja muut kääpiöt asuivat. Kuitenkin lohikäärme Smaug oli ajanut kääpiöt pois ja varastunut heidän aarteensa. Nyt Thor ja muut kääpiöt aikovat vallata kotinsa ja saada aarteensa takaisin. Bilboa he tarvitsevat "Voroksi" jonka täytyy käydä hakemassa jotain kääpiöille kuuluvaa Smaugin luolasta. Bilbo sanoo etteivät sekkailut ole tarkoitettu Hobitteja varten , mutta lopulta hän päättää lähteä joukkion mukaan päämääränä Yksinäinen vuori.
Toisessa luvussa joukkio joutuu matkansa aikana peikkojen vangitsemaksi. Kuitenkin Gandalfin nerokkuuden avulla he selvityvät. Peikkojen luolasta he löytävät kolmemiekkaa. Kolmannessa kappaleessa joukkio päätyy Rivendelliin haltioiden valtakuntaan jossa haltiat kertovat miekkojen alkuperän. Valtakunnassa käy myös ilmi milloin sisäänkäynti vuoreen avautuu. Neljännessä kappaleessa joukkio matkustaa Rivendellistä Sumuvuorille. Luolasta suojaa etsiessään joukkio törmää hiisiin jotka vangitsevat heidät. Iso hiiden puheille joutuessaan Gandalf surmaa tämän ja auttaa kääpiöt ja Bilbon pakenemaan. Paetessaan hiisiä Bilbo eksyy muista ja lyö päänsä.
Viidennessä luvussa Bilbo herää ja löytää edessään sormuksen, jonka hän poimii taskuunsa. Kierellessään luolassa hän törmää olentoon nimeltä Klonkku. Klonkku ja Bilbo tekevät sopimuksen siitä että kumpi voittaa arvuuttelu kisan tämä tekee sen mitä toinen käskee. Klonkku häviää arvuuttelun Bilbon kysyessä mitä hänen taskussaan on. Klonkku säikähtää ja tajuaa että on kadottanut "aarteensa"(sormuksen). Bilbon kysyessä tätä , Klonkku tajuaa viimein mitä Bilbon taskussa on. Bilbo päättää paeta ja Klonkku lähtee perään.
Kuudennessa luvussa Bilbo pääsi pakenemaan luolasta sormuksen avulla (sormus pystyy tekemään näkumättömäksi) ja löytää joukkionsa. Matka jatkuu kohti Yksinäistä vuorta....
Kertomusta kerrotaan Bilbon ja kaikkitietävän kertojan näkökulmasta joka voisi olla J.R.R Tolkien itse. Kuitenkin kertomuksessa on paljon vuoropuheluita joukkion kesken. Kirjoitus asu on hyvin vanhanaikainen. Tavalla jolla Bilbokin puhuu on hyvin kohtelias ja vanhahtava. Kirja on kuitenkin hyvin kestänyt ikäänsä ja sen fantasiamaailma on todella vakuuttavasti tehty. Pieniin yksityiskohtiin esimerkiksi. "vuori oli hyvin sammaleinen ja musta" on turhan usein kirjassa. Tämä aiheuttaa välillä ärsyyntymistä mutta se on vain pieni asia jota kuitenkin kirjoittaja toistaa hyvin usein. Kuitenkin kun kirjassa kuvataan maailmaa missä joukkio seikkailee se eroaa meidän maailmasta täydellisesti. Siellä on yliluonnollisia olentoja ja asioita. En yhtään ihmettele että miksi kirjasta puhutaan fantasiaklassikkona. Kirjassa on paljon runollisia kohtia missä riimitellään sanoja ja parissa kohtaa on jopa lauluja joita kääpiöt laulavat. Minua tähän asti kirjassa puhutti eniten Bilbon ja kääpiöden suhteet. Vaikutti että kääpiöt suhtautuivat Bilboon epäluottavasti vaikka Gandalf kehui Bilboa erittäin päteväksi tehtäväänsä. Kuitenkin matkan edetessä pystyi huomaamaan että Kääpiöt pitivät Bilboa matkan hidasteena ja rasitteena. Kuitenkin Bilbon paetessaan luolasta yksin , kääpiöt esittivät suurta kunnioitusta Bilboa kohtaan. Tämä oli lukupäiväkirjan ensimmäinen osuus.

B. Mies kahden maan välillä

Matti Röngän dekkari Tappajan Näköinen Mies (2002) kertoo Viktor Kärppä nimisestä yksityisetsivästä. Kärppä saa tehtäväkseen jäljittää kadonneen naisen. Nainen sattuu olemaan Viron tunnetuimman rikollisen sisko. Tämä aiheuttaa Kärpälle vaikeuksia jutun selvittämiseksi.
Kärppä on paluumuuttaja Sortavalasta. Hän on tehnyt tullessaan Suomeen päätöksen ettei alennu maahanmuuttajien töihin. Hän hyväksyy sen että on rikollisten kanssa tekemisissä, kun että hänen pitäisi siivota vessoja Helsingin valoissa. Matti Rönkä on luonnut Kärpän hyvin kertomaan maahanmuuttajan näkökulmaa asioista. Kärppä ei pidä itseään venäläisenä koska on Neuvostoliiton kasvattama mies. Suomalaiseksi häntä ei hyväksytä koska hän ei ole tarpeeksi normaali kansalainen, omien sanojensa mukaan. Kärppä elää siis kahden isänmaansa välimaastossa. Hän ei ole siis tyypillinen suomalainen tai venäläinen. Hänen tekemisistään ja sanomisistaan voi saada sellaisen kuvan että hän pitää itseään Neuvostoliittolaisena. Tämä tekee henkilön astetta mielenkiintoisemmaksi. Kärpän eläminen Suomessa on haastavaa mutta hän antaa lukijansa ymmärtää että kyllä hän selviää. Tämä tuo henkilöön syvyyttä ja selventää sitä millaista on olla mies maailmassa.
Kärpän identiteettiin vaikuttaa menneisyyden lisäksi läheiset suhteet äitiin ja tuoreeseen tyttöystävään. Kärpän yksityisetsivän työ ajaa hänet poliisien kanssa tekemisiin mutta myös alamaailman. Tämä aiheuttaa sen ettei tiedä onko Kärppä hyvä vai paha tai että toimiiko hän oikein vai väärin. Hän sanoo ettei ole moraalin esikuva. Tämä on nykyaikaisten dekkarien suola että etsivä on vähän molempia , esimerkiksi Vares. Perjaateessa asia jää lukijan päätettäväksi onko Kärppä hyvä vai paha mies. Vaikkakin jotkut asiat ajavat molempiin suuntiin. Kärppä käy välillä laillisuuden ja laittomuuden rajalla mutta kuitenkin pyrkii pysyä kaidalla polulla. Kärpässä on kuitenkin hyvää ja myös asioita jotka tekevät hänestä reilun miehen. Lämpimät välit äitiinsä kertoo Kärpän välittävän perheestään. Hän on rehellinen itselleen ja perheelleen. Vaikka Äiti tietää Kärpän ammatista ja tekemisistä hän ei tuomitse poikaansa. Sama pätee Kärpän tyttöystävään. Hän ei myöskään tuomitse vaan antaa lukijan huomata että hän tuntuu ymmärtävän Kärppää paremmin kuin hyvin. Tämä kertoo sen että Kärpällä ja hänen läheisillä ihmisillä on hyvät ja lämpimät välit. Poliisin kanssa Kärppä tulee toimeen kun hänellä on tarvittama määrä antaa tietoa. Jos hänellä ei ole virkavalta alkaa epäillä tai jopa menettää luottamuksensa Kärppään. Tämä antaa hyvin ristiriitaisen kuvan. Kärppä auttaa poliisia mutta poliisi ei auta tai luota Kärppään siltikkään. Tämäkin voi liittyä maahanmuuttoon.
Venäläisten rikollisten kanssa Kärppä on hyvissä väleissä. Hän auttaa heitä niin kauan kuin asiat pysyvät laittomana tai ainakin niin että se ei ylitä rajojaan. Vaikka Kärppä sanoo ja kuvailee olevansa tappajan näköinen mies, hän ei tapa. Kärppä ei myöskään ryöstä tai pahoinpitele. Hän vain auttaa siinä missä valtio tai rikkaat ihmiset jäävät tappiolle ja hän ansaitsee elantonsa. Tämä antaa jotenkin Robin Hood maisen  kuvan Kärpästä mutta sitä se ei kuitenkaan ole. Hän vain haluaa pysyä pois ongelmista ja että hänellä ja hänen läheisillä ihmisillä on hyvä olla.
Sukupuolen valtasuhteen voi huomata että Viktor Kärpän maailmassa naisilla ei ole minkäänlaista rikollista roolia. Naiset ovat joko uhreja tai rinnalla olevia, jotka tulevat tueksi kylmässä maailmassa.
Kärpän maailma on miehinen ja rikollisia täynnä oleva. Vallan käyttö kuuluu rikollisille. He voivat pettää ja tehdä mitä tahansa. Tämä on osittain aika kliseinen mutta dekkareissa tämä yleensä pätee kaikessa.
 Kärpän maailmassa valtaan voisi päteä se että pyrkii pysymään kaidalla polulla, mutta tarvittaessa voi poistua siitä.

14.11 Tunnin tehtävät

                   Lapsi ei tietoa pelkää

a. Kolumnin sisältö käsittelee kuinka lapsia ja nuoria pitäisi yleis sivistää lehtien ja uutisten avulla. Kolumni kertoo esimerkkien avulla kuinka lapset ja nuoret elävät kuplassa ilman täydellistä tietoa maailman menoista vanhempien yli suojelun seurauksena. Lapsilla ja nuorilla voi olla asioista vain pinta raapaisu mitä voitaisiin syventää lehtien ja uutisten avulla jota kolumni painottaa tärkeäksi. Tärkeäksi asiaksi mainitaan että lapsi ei tietoa pelkää.

b. Lasta ei pidä kasvattaa tynnyrissä vaan harjoittaa pienestä pitäen maailman menoihin.

c. Kreetta Onkelin kirjoittaa kolumnissaan "Lapsi ei tietoa pelkää" (Helsingin Sanomat 4.4.2011) siitä kuinka nykyään ihmiset kasvattavat lapsensa ilman että lapset tietävät maailman tapahtumista ja menoista. Hän kertoo asioita jotka harjoittaisivat lapsen tietoisuuden muotoutumista.

d. Kolumni on tehty hyvin ja ajatusta . Se kertoo nyky ajan ongelmasta että kuinka lapset kasvatetaan kuplassa vailla tietoa maailman menoista. Minusta tämä on esitetty hyvin esimerkkien avulla esimerkkisi "Hänelle ei voi 18-vuotispäivänä sanoa: tällainen on maailma, ja olettaa, että suuri havahtuminen tapahtuu". Tämä on samalla lempilauseeni kolumnissa. Kolumni on kirjoitettu hyvin ja asianmukaisesti. Esimerkit tuovat syvyyttä kolumniin ja uskon että moni voi samaistua esimerkkeihin.

                    Ruoalla leikkimistä

a.   Kolumnin sisältö käsittelee nykyaikaista ruuan käyttöä.

Kurssipalaute

Onnistuin tavoitteessani että saisin luotua mahdollisemman monipuolisia tekstejä. Olen tyytyväinen kirjoittamiini teksteihin. Omasta mielestäni onnistuin kaikissa teksteissä hyvin. Uskon että parhaiten onnistuin kuitenkin arvostelussa, jota kirjoitin mielelläni. Sitä oli vain helpompi kirjoittaa koska luen itse paljon arvosteluja ja ne ovat muutenkin paljon mielenkiintoisempaa kirjoitettavaa. Haasteellisin teksti oli varmaan essee, koska siitä täytyy saada mahdollisemman laaja ja monipuolinen.
Kurssin työtapa oli hyvin mieluinen. Oli kiva tehdä välillä asioita koneella ja kirjoittaa blogiin. Se tuntui mukavalta vaihtelulta rankkaan jaksoon.
Tehtävä tyypit olivat ihan okei. Sopivasti vaihtelua ja monipuolisuutta. Minusta tehtäviä oli sopivasti, joidenkin tehtävien kohdalla saattoi tulla vähän kiire koska niihin täytyi käyttää vähän enemmän aikaa. Monipuoliset tehtävät varmasti auttoivat minua seuraavia kursseja ajatellen, uskon että opin tehtävistä ja voin hyödyntää näitä opittuja tietoja sitten myöhemmin.

4. Essee

               Ikärajat tiukkia?

Ikärajat herättävät aina kysymyksiä. Tarvitaanko niitä? Miksi ikärajat ovat yleensä tiukkia? Mitä ne hyödyttävät? Monia kysymyksiä herättävässä aiheessa on silti selviä ja tärkeitä perusteluja, jotka tuovat suojelua ja järjestystä yhteiskuntaan. Hyvänä esimerkkinä ikärajoille voidaan pitää asioita jotka vaativat täysi-ikäisyyttä eli  18 vuoden ikää. Täysi-ikäisyyttä vaativia asioita on paljon kuten esimerkiksi ajokortti,uhkapelit ,tupakka- ja alkoholituotteiden osto ja myös äänestysoikeus. Monet näistä edellä mainituista asioista ovat tärkeitä, siksi näiden ikärajoja pidetään mahdollisemman tiukkana.

Tupakkatuotteet ja alkoholi ovat hyvä esimerkki ikärajojen tärkeydestä. Ajatellaan, että ihmiset ovat täysi-ikäisenä kypsempiä käyttämään alkoholia, ja alkoholin sietokyky ihmisillä on kehittyneempi. Tällöin ihmiset pystyvät olemaan kypsempiä ja ajattelevat alkoholin käyttöään fiksummin. Muutenkin on parempi, että alkoholilla on selvä ikäraja, koska se on nuoremmille vaarallisempaa kuin vanhemmille. Näin yhteiskunta pystyy pitämään järjestyksen alkoholin ja tupakkatuotteiden käytössä. Nykyään tupakkaan suhtaudutaan paljon negatiivisemmin kuin ennen, mikä on minusta hyvä ja tärkeä asia. Siksi on tärkeää että alkoholia ja tupakkatuotteita myydään  vasta ihmisten ollessa täysi-ikäisiä. Tällöin ihmiset osaavat käyttäytyä asian kanssa eri tavalla kun ollessaan teini-ikäisiä, ja se on myös yhteiskunnalle parempi että näitä käytettään järkevästi ja kohtuudella.

Uhkapelit ovat myös keskusteluja herättävä aihe. Pelikoneet ja muut veikkaus pelit kuuluvat tähän kategoriaan. Uhkapelien tiukkaan ikärajaan vaikuttaa se, että ne ovat maksullisia. Minusta rahapeleissä on riskejä paljon jos uhkapelaaminen riistäytyy käsistä. Monilla on todettu olevan peliongelmia, jolloin uhkapelien pelaaminen riistäytyy käsistä totaalisesti. Se voi olla yksi syy miksi uhkapelien ikärajaa on nostettu 18 vuoteen. Minusta täytyy olla täysi-ikäinen, jotta pystyy ajattelemaan järkevästi uhkapelejä ja myös niiden haitta vaikutuksia. Kyseessä on kuitenkin nuoren oman rahan käyttö, siksi on hyvä, että yhteiskunta ajattelee, milloin on oikea aika uhkapelien pelaamiseen.

Tärkein täysi-ikäisyyttä vaativa asia on kuitenkin ajokortti. Ajokortti on monelle asia joka kertoo että on täysi-ikäinen. Kuitenkin juuri 18 vuotta on minusta järkevin ikä ajokortille. Monet hankkivat 15-vuotiaana mopokortin joka hyödyttää ajokorttia paljon. Se hyödyttää että nuoret oppivat ajamaan liikenteessä jo hyvissä ajoin. Kuitenkin on hyvä että vasta 18-vuotiaana saa ajokortin koska autolla ajaminen vaatii kypsyyttä. Monelle juuri ajokortin saaneelle on tapahtunut paljon liikenne onnettomuuksia, liiallisen kaahailun ja varovaisuuden puuttumisen takia. On mietitty että ikärajaa pitäisi nostaa että monelle kasvaisi kunnollinen itsesuojelu vaisto ja täysi kypsyys ajamiseen.

Kaikki nämä perustelut kertovat ikärajojen tärkeydestä ihmisille ja yhteiskunnalle. Ikärajat tuovat turvaa ja järjestelmällisyyttä. Monet asiat vaativat kypsyyttä ja aikuisuutta. Vaikka joskus ikärajat tuntuvat turhilta on hyvä aina miettiä syitä miksi niitä on. Ihmisten on hyvä ymmärtää että ne ovat ihmisille vain hyvään tarkoitukseen ja heidän turvallisuuden turvaamiseen. Uskon että ikärajat ovat ihmisille hyödyllisempiä kuin haitallisia, siksi niitä on hyvä arvostaa.